Author Topic: Pelipäiväkirja  (Read 527 times)

0 Members and 1 Guest are viewing this topic.

samuk

  • Ylläpitäjä
  • Rekisteröitynyt
  • *
  • Posts: 6554
  • Karma: 267
    • Eru
Pelipäiväkirja
« on: 05.02.18 - klo:15:03 »
Kuvastin (aka Relekin kronikat)

Pelipäiväkirja

Sessio #1
IRL: 4.2.2018
IG: 3. aika ti 22.8.5921

ti 22.8.
Sedän ruumis krematoitu. Surua. Tutkitaan jäämistöä ja arvioidaan kuluja. Kauden myyntiin menevä varasto noin 600 gp arvoinen. Pidemmän penkomisen jälkeen löydetään Osmaelin kätkö sängyn päädystä. Täällä kirjanpito, käteistä 32 gp ja outoja raapustuksia lapulla. Arvellaan näiden olevan samoajien riimuja. Siat on teurastettava ja palvattava.

Relek on ollut kovin nälkäinen. Tämä huomaa jotakin outoa ja ilmoittaa siitä. Havaitaan kaustinen lima, joka vyöryy kohti Mustaa lehtoa. Limaa tutkimaan lähdettäessä huomataan sedän roviolta kulkevan peilipintaisen hyönteisvirran kohti Mustaa lehtoa. Täällä on noussut hopeinen usva ja maahan on avautunut pieni portaali. Hyönteiset kantavat rovion jäänteet portaaliin. Cemar pyrkii ottamaan arcanella viimeisen hyönteisistä haltuunsa. Jokin menee pahasti vikaan. Cemar lähtee vaeltamaan tahdottomana kohti kotia. Relek hyökkää tämän kimppuun ja pistää selkäytimeen myrkkyä. Relek on kuolla sydämen pysähtymiseen. Viimeisen henkäyksen poistuessa kehosta Cemarin suusta ryömii esiin kuoriainen, jonka Relek nappaa ja lennättää jonnekin.

Toivutaan tilanteesta ja palataan valmistelemaan syysmarkkinoiden asioita.

su 28.8.
Norekin kylään saapuminen kauniissa kelissä. Dave pistetään taliin ja vaunut lukitaan varastoon. Tällöin kadulta kuuluu apua pyytäviä huutoja Lord Marok Teroshiksi esittäytyvä kveekari kertoo tulleensa ryöstetyksi kuninkaan miesten toimesta. Hän on kuulemma jalokivien ja arvometallien sisäänostaja ja menetetty omaisuus on ollut merkittävä. Lordi neuvotaan viranomaisten puheille. Lordi jatkaakin matkaa ja nähdään tämän käyvän keskustelua lainvalvojan apulaisen Leifin kanssa. Tällöin tietä pitkin ratsastaa 12 kuninkaan miestä kylään. Lähempi tarkastelu paljastaa nämä huijareiksi. Todennäköisesti kyseessä on palkkasotilasjoukko. Ryhmä ei vedä huomiota puoleensa, mutta pyrkii antamaan itsestään uhmakkaan kuva. Vaikka ryhmä on yksin kadulla ei heidän yhtä turkispinoaan katsota riskin arvoiseksi. Lordi saa sen sijaan vasamasta päähänsä. Leif päätyy peitsen nokkaan. Moni näkee tilanteen, mutta kukaan ei puutu siihen. Lopuksi seuraa erikoisin osa karmeaa näytöstä. Joukon viimeinen mies puhuu pimeää kieltä ja nostaa kuolleet ylös imeäkseen näiden sielut.

Mennään myyntiliikkeeseen ja kaupataan 20 turkista 10 gp:lla. Oilacin suvun sisäänostaja esittää monien muiden lailla suruvalittelunsa Osmalein poismenon johdosta. Suostuu tutkituttamaan Osmaelin liikkeitä kauppakirjoista. Tulos kuullaan jo illalla kapakassa, jossa moni samalla kehuu ryhmän urheutta 12 kohdatessa. Osmael ei myynyt mitään palattuaan viimeksi matkaltaan ja tämä saapui pohjoisesta Mustaa tietä. (Huom! Myöhemmin selvisi, että tämä oli sumutusta.)

ma 1.9.
Ryhmä lähtee hyvin varhain matkaan kohti Yarlista ja katuu eilistä ryyppäämistä. Portille saavuttaessa vartijat ovat ystävällisiä, ostavat pullon luumuviinaa ja neuvovat nopea tullireitin vasten porttia pitkin. Osmaelin kohtalosta sataa osanottoja. Kuorma arvioidaan melkoisesti alakanttiin ja veroja kannetaan vain 500 gp:n osalta (5% = 25 gp). Lisäksi koju saadaan jo 3. rivistä portilta heti tien vierestä. Huippupaikka poikii taljojen myynnin heti. 500 gp:llä. Ilo jää lyhyeksi kaartin saapuessa paikalle itsensä kapteenin johtamana. Eukko syyttää ryhmää Norekin kylän teurastuksesta. Ryhmä viedään pikakäsittelyyn ja kojulle jää vartioon innokas nuori sotilas. Käsittelyssä tuomari on suopea ryhmää kohtaan ja antaa näiden palkata tutkijoita selvittämään asiaa oikeusavustajansa välityksellä. Tämä saa palkattua kaksi miestä asialle. Tyrmä on karu. Päästään omalla ryhmällä tyhjään kuuden hengen häkkiin.

ti 2.9.
Vartijoiden vaihto. Yksi kolmesta vaikuttaa hämärältä. Saa puhuttua kaksi muuta vartijaa pois ja lukitsee oven. Ottaa pienen käsivarsijousen ja pari pakettia nuolia esiin. Suuntaa ryhmän selliä pelikuvana vastaavan häkin luokse ja surmaa neljä täällä virunutta henkilöä. Kukaan ei hiiskahdakaan sillä uhkaa tappaa jokaisen joka näin tekee. Vartijoiden palattua tilanne purkautuu nopeasti. Kapteeni Duncan saapuu paikalle ja vapauttaa ryhmän odottamaan yläkerrassa tutkijoitaan Norekista. Nämä palaavatkin illansuussa ja omaavatkin seitsemän allekirjoitettua silminnäkijälausuntoa.

Pelaajat vapautetaan ja samalla värvätään kuninkaan kaartin tutkijoiksi kapteenin toimesta. Voudin epäillään korottaneen veroja omatoimisesti ja kavaltaneen tämän osuuden lähes viiden vuoden ajan. Nyt vouti on kateissa ja ryöstely teillä ”kuninkaan miesten” toimesta yleistynyt merkittävästi. Voudilla saattaa olla jopa tuhannen miehen joukko jossakin kenties viikon marssimatkan sisällä. Ryhmä lupaa tutkia asiaa. Palkkioksi luvataan kaartin normaalipalkka sekä etuosto-oikeuden esittäminen kuninkaalle Osmaelin tilan maiden lunastamiseksi.

Tutkimukset aloitetaan kyselemällä suuria hankintaeriä killoista. Palajastuukin, että Husan talo (Gendaelin kääpiösuku, kaivostoiminta) on tehnyt kesää ennen 50 tonnin ja puoli vuotta aiemmin 35 tonnin viljatilaukset. Lisäksi on tilattu muita epäsuoria sotatarpeita. Asian selvittely johtaa Husan lähetystöön, jos lähettiläänä on kiivas ja sotaisa kääpiö Ilmari Golek. Tämä epäilee kaikesta, turhankin kiivaasti, haltijoita. Hän ohjaa ryhmän kuitenkin ystävänsä samoaja Jürgenin puheille.

Jürgen ei ole paikalla samoajien killassa, mutta pienen neuvottelun jälkeen hänet luvataan noutaa paikalle. Odotellessa lauleskellaan Nonalynin ja killan emännän johtamina oodeja metsälle. Jürgen saapuu paikalle ja siirrytään puhumaan yksityistilaan. Hän ei tuntenut Osmaelia henkilökohtaisesti, mutta arvosti silti tätä. Osanottojen ja pienen väännön jälkeen molemmin puoleinen luottamus saavutetaan. Jürgen kertoo tehtävästään Kalmansuolla ja täällä sijaitsevan ”necromancerin käden” legendasta. Suon liepeiltä löytyi myös paikka jolla satoja miehiä olisi saattanut leiriytyä lyhyen aikaa puolisen vuotta sitten. Ryhmä puolestaan paljastaa tälle voudin tapauksen yksityiskohdat.

Jürgen tulkitsee myös Osmaelin sängyn päädyn sisältä löytyneet muistiinpanot. Näissä kerrotaan melko sekavasti harhautuksesta pohjoiseen, todellisesta matkasta etelään Lindiisjärven länsipuolta, vuoriston pohjoissolalla todetaan olevan jättiläisiä aj eteläisellä solalla siivekäs jumala (!). Merkinnät mainitsevat mannerten välisen maasillan ja sen ylityksen. Jürgen ihmettelee tätä, sillä alueella on kuulemma vahva essaencevirtaus. Muistiinpanot jatkuvat kolmelta huipulta läntiseltä niemimaalta joiden viimeisessä välissä sijaitsee usvan kaivo. Alueella on voimallisia vartijoita.

Puhutaan virtauksista, jumalista, navigaattoreista ja siitä onko nähty necromancer saanut haltuunsa lichin käden.

EDIT: Korjauksia nimien sekoittamisessa.
« Last Edit: 07.02.18 - klo:18:11 by samuk »
"Real stupidity beats artificial intelligence every time."
- Terry Pratchett

samuk

  • Ylläpitäjä
  • Rekisteröitynyt
  • *
  • Posts: 6554
  • Karma: 267
    • Eru
Re: Pelipäiväkirja
« Reply #1 on: 20.02.18 - klo:14:38 »
Sessio #2
IRL: 19.2.2018
IG: 3. aika ti 2.9.5921

Hevoset viedään talille ja suunnataan satamaan. Kohteena on majatalo niemeltään Kuparipannu. Matkalla alkaa tihuttamaan vettä ja sade tuntuu yltyvän. Majatalo onkin tupaten täynnä. Isäntä ottaa kuninkaan miehet silti kernaasti vastaan. Syödään tuoretta kalakeittoa ja juodaan kolpakolliset alea ja vahvaa siideriä. Vanha merikarhu tulee heittämään läpää ja kuolaa Bet’anin perään. ”Yllättäen” tämä nukahtaa syvään uneen, kuin sammuneena. Kukaan ei aluksi tunnu ragoivan tilanteseen mitenkään. Sitten lähipöydästä nousee luisevan laiha mies ja kertoo vievänsä ystävänsä ”Svenin” turvaan. Mies on raskas, joten hän pyytää apuun toisen huteran keski-ikäisen miehen. Näiden viedessä miestä ovesta havahdutaan siihen, että tuskin olivatkaan miehen tuttuja. Lähdetään miesten perään.

Kadulla ei näy melko vilkkaasta satamaliikenteestä huolimatta Sveniä saattajineen. Hajaannutaan kahteen ryhmään. Länteen suuntaava ryhmä havaitsee Svenin makaavan kujalla ja toisen hänen auttajansa takavarikoivan uhrin omaisuutta. Toinen auttaja on jo ottanut saaliinsa ja on luikkimassa pois. Bet’anin pidättelevä laulu pysäyttää pakenijan Eohricin nostaessa uhrin äärellä yhä häärivän hiipparin seinälle. Kuullaan vakioselitys 3B suuresta ruokittavasta perheestä ja raskaista veroista. Jokunen ohikulkija noteerasi taian, mutta auktoriteetin käyttö (joka alkaa luonnistumaan vallan hyvin itse kultakin) saa joukon hajaantumaan. Ryhmä käy sisäisen väännön siitä mitä rikollisille tehdään. Eohric saa kaikki lopulta lähtemään viemään miehiä tyrmään.

Toinen miehistä puhuu paljon ja lupaa kertoa merkittäviä asioita, mikäli hänet vapautetaan ja syytteistä luovutaan. Höpöttäjä vaikenee toisen keski-ikäisen vangin sähähtäessä tälle: ”Silesh!” Hän myös onnistuu antamaan sormimerkin kahdelle kujakolille, jotka luikkivat aravatkin raportoimaan tilanteesta jollekin ylemmälle taholle. Kuulustellaan vankeja, mutta kova puhuu väännön jälkeen joskin ehtona on toisen miehen kuolema. Järjestetään phatasam-show ”murhasta” ja se menee mieheen täydestä. (Uniloitsussa kävi kyllä jotakin hämärää.) Hän kertoo Hecotrista ja lupaa johdattaa ryhmän tämän luokse. Sateen piiskatessa soihtuja lähdetään kohti hämyistä kaupunginosaa (myöh. Hämylä).

Matkalla törmätään militiavartioon. Vanki laulaa näille kumppaninsa surmasta ja kertoo tuntevansa kaartin kapteeni Novakin. Rauhallisesti militiakaarti kysyy ehtiikö ryhmä lähteä tarkastamaan vankinsa väitteen. Asia tarkastetaan ja täältä löytyy kaveri kuorsaamassa. Vanki on pahassa liemessä. Relekin näyttäminen saa hänet laskemaan alleen ja nyt alkaa tulla tekstiä Hectorista ja tämän pienestä joukosta Hämylässä. Hän tietää sotatarvikkeita kuljetetun salaa von Ashan suvun (Gendaelin yksi merkittävä perhe) kauppiaiden toimesta. Matka ei kuulemma ole ”puolta tietä kummempi”. Tästä päätellään yhden mahdollisen paikan voudin joukoille olevan Vanha kaupunki (nykyinen Umakin majataloa ympäröivä asutus Mustan tien varrella). Asiaan mainitaan liittyvän myös Musta torni ”Ahrepolek”. Päätetään palata parakeille kertomaan asiasta kapteeni Duncanille.

Ke 3.9.
(Yö jatkuu.) Ryhmän onneksi Duncanin kaarti on yövuorossa. Asia selvitetään ja Duncan vihjaa epäilleensä jotakin muita kapteeneja kohtaan. Novakin nimi vaikutti silti yllättävän hänet. Hän antaa ryhmälle yrttipussin ja kysyy jaksavat nämä lähteä yöoperaatioon. Saatuaan myöntävän vastauksen hän katoaa ovesta.

Kukin ryhmän jäsen neljänneksen Duncanin miehistä komentoonsa (10 sotilasta). Suuntana on Hämylä ja tarkoitus yöllisellä yllätysiskulla savustaa Hector esiin. Duncan ottaa itselleen eteläportila matkalla lisäksi 50 miehen militiakaartin komentoonsa (reserviin). Näin lähes satapäinen joukko iskee Hämylän slummiin. Onnetar on suopea. Heti ensimmäisten ovien sisään potkimisen jälkeen Cemarin joukko yllättää Hectorin miehineen yöpuulta. Hector ja kuusi hänen miestään saadaan vangittua. Viisi miestä pääsee pakoon. Omat tappiot rajoittuvat yhden sotilaan saamaan arpeen, jota hän nyt ylpeänä ”veteraanina” pääsee esittelemään.

Palataan parakeille ja Duncan asettaa miehensä vartioimaan omaa toimistoaan. Kaksi lähettiä lähtee matkaan. Pian paikalle saapuu itse kuningas Kaekin ”suojelija” Jumo (42 v) ja tämän mukana purppuraan viittaan (jonka reunoja koristavat hopeiset riimut) sonnustautunut velho Tolah sekä neljä henkivartijaa. Aluksi ryhmää ei pyydetä sisään, mutta kun heidät lasketaan sinne syntyy eteisessä odottamaton tilanne. Velko on ilmeisesti arkkimaagi ja kyselee Cemarin taidoista. Relek nousee puheeksi ja tämä otetaan esiin. Tällöin huone alkaa lämpiämään huomattavasti. Vain kuningas ja Tolah näyttävät olevan tälle imuuneja. Jopa Duncan perääntyy toimistoonsa, jossa kuninkaan henkivartijatkin ovat. Rlekek (kronikkamme sankari) täppää sisarusten manaan ja tekee suojakehän lohikäärmeitä vastaan. Pian Tolahin taakse ilmaantuukin pieni (mutta muinainen) eteerinen tulilohikäärme, joka mittelee katsetasolla Relekin suojan kanssa. Lopulta lohikäärme perääntyy. Ryhmä (ja arvaten Duncan) on varsin hämillään. Lohikäärmeen nimi on kuulemma Ilah ja se on kai Tolahin familiar – asiaa ei käsitellä kovin kattavasti.

Siirrytään kuulustelemaan Hectoria. Tämä ei puhu paljoakaan ja vaikuttaa olevan huumattu. Kovan painostuksen ja Bet’anin lumoavien laulujen ansiosta hänestä saadaan irti (todennäköisesti) melko luottavaa tietoa. Hector on varma siitä, että kuolee pian. Hän on itse asiassa melko varma siitä, että kaikki kuolevat pian. Hän ei kiellä Vanhan kaupungin olevan mahdollisesti paikka, missä voudin joukot olisivat. Kaupunki tärähtää kerran oudosti ja Tolah katoaa jättäen jälkeensä vain kaapunsa. Kuningas on tästä hämillään ja kaarti on valmis toimimaan. Mitään tätä selittävää ei tapahdu. Hector jatkaa puhettaan kaiken lopusta. Cemarin näyttäessä tälle kauhuilluusioita kaaoshuratsta Hector alkaa puhumaan pelokkaasti siansaksaa koiralle. Illuusion kadottua hän puhuu kuolemasta (Klysus?) melko fanaattiseen sävyyn ja vilkuilee pelokkaasti huoneen kulmia. Aamun sarastukseen on vielä tunteja.
"Real stupidity beats artificial intelligence every time."
- Terry Pratchett

samuk

  • Ylläpitäjä
  • Rekisteröitynyt
  • *
  • Posts: 6554
  • Karma: 267
    • Eru
Re: Pelipäiväkirja
« Reply #2 on: 20.03.18 - klo:12:29 »
Sessio #3
IRL: 19.3.2018
IG: 3. aika to 4.9.5921

Aamun sarastuksen antaessa vielä odottaa itseään ryhmä kokoaa varusteet ja lastaa muonaa pidemälle matkalle. Aloitetaan ratsastus pitkin Mustaa tietä kohti Umak Inniä. Ensimmäinen päivä venytetään pitkäksi ja leiripaikaksi tulee näin Ikimetsän vieressä sijaitseva matkalaavu. Leiriä valmistellaan ja Relek lähtee metsästämään ruokaa. Pian ryhmän ohittaa äkillinen ja voimakas tuulenvire, joka päättyy pian puiden rytinään ja tantereen huomattavaan tömähdykseen. Cemar tuntee tarvetta katsella jotakin Relekin kautta. Hän näkeekin metsää laonneena pitkältä matkalta.

Asiaa päätetään lähteä tutkimaan. Metsään syntyneen vaon päästä löytyy 6 metriä halkaisijaltaan olevan kiven päällä Relek syömässä verisesti hirveä. Cemar on näkevinään kivessä selvän kämmenenjäljen. Mieleen palaa vanha lichin ajoilta oleva legenda kolmesta veljeksestä. Muu ryhmä ei täysin vakuutu asiasta ja kaikki palaavat leirille.

pe 5.9.
Sarastuksen koittaessa ryhmä jatkaa matkaa. Edessä on pitkä päivä ja tovi ennen illan hämärää hevoset pysähtyvät tielle paikoilleen. Ne vaikuttavat olevan lumouksen vallassa. Cemar turvaa jälleen Relekin poikkeavaan näkökykyyn ja havaitsee heitä lähestyvän oudon mustekalapäisen humanoidin (elder brood, cthugan). Tämä on luultavasti hevosten tilan takana. Pyritään pakoon rikkomalla hevosten lumous kivulla. Nonalyn onnistuu tässä hyvin ja ottaa kyytiinsä Cemarin, mutta Eohric ja tämän kyydissä ollevan Bet’anin hevonen pillastuu ja lähtee päinvastaiseen suuntaan. Jälkimmäiset sankarit hyppäävät hevosen selästä. Eohric laskeutuu tyylillä, mutta Bet’an putoaa päälleen ja jää verisenä hämillään tielle makaamaan. Otus syöksyy tämän kimppuun (jota kukaan ei näe) ja myrkyttää uhrinsa. Muut ryntäävät auttamaan siskoaan. Vain hetken empiessä Bet’an lyö druidisauvansa taikavarstossa olevalla hammerstaffilla otuksen kertaiskulla hengiltä.

Juuri kun tilanne näyttää rauhoittuneen otus muuttuu kupliksi ja räjähtää itiöiksi. (Rahulia ei ole pian enää kenelläkään.) Muiden onnistuessa välttää itiöiden kurja tranformaatio keinolla tai toisella hevosparka altistuu tälle. Se surmataan empimättä, mutta tästä seuraa uusi kuplapilvi ja edelleen toinen itiöräjähdys. Bet’an on altistua tälle, mutta Ilouran hartaana seuraajana kokee hetkellisen ihmeen tuulenvireen siirtäessä itiöpilven kauas loitommalle ja puhdistuen itsestään syttyväsä tulessa.

Rauhoitutaan tovi ja arvioidaan tilannetta. Päätetään pyrkiä sisarusjakamisen kautta Umak Innille Bet’anin peuranjuoksulla, mutta taikuuden tuulet eivät ole tässä suotuisia ryhmälle. Seuraa katastrofaalinen epäonnistuminen joka vie Cemarin kyvyt päiväksi ja Bet’anin kahdeksi.

Päätetään ryhmän tarvitsevan pitkää lepoa ennen matkan jatkamista jalkaisin. Siirrytään hieman syrjempään tieltä ja tehdään mahdollisimman hyvä leiri. Rlekein silmin Cemar näkee kaukaisuudessa kolme tänne asti näkyvää valtavaa (Tolkienmaista) jättiläistä hutkimassa toisiaan ja välillä paiskomassa jättiläismäisiä kiviä mittelössään. Muut ovat hieman epäuskoisia asian tiimoilta.  Cemar kehottaa kaikkia pysymään leirissä ja välttämään tekemästä mitään.

su 7.9.
Eohric ja Bet’an eivät jaksa pysyä aloillaan useaa päivää ja lähtevät samoilemaan etsien ruokaa. Eohric törmääkin outoon näkyyn. Kolme suurbasiliskia päät siististi irti leikattuina ja näiden vieressä humanoidimainen olento, jonka muotoa on vaikea silmin hahmottaa. Kädessä tällä on energiamiekka ja pistävän violetit silmät. Tämä olento, jota Eohric pitää jumalallisena, ei ole kovin tyytyväinen ryhmän täällä olemiseen. Hän sanoo näiden olevan velvoitettuja jatkamaan matkaansa ja hyvitykseksi (ei selviä mistä?) etsivän rauniokaupungin lähistöllä sijaitsevan luolan, jossa Hydrasta sikiää suurbasiliskeja. Hydra on surmattava. Ryhmää kielletään myös palaamasta samaa reittiä (tietä?) ja kaiken päälle kaikkeen annetaan aikaa 7 päivää.

Eohricin palatessa leiriin muu ryhmä on vaihteeksi epäuskoisia. Käydään katsomassa paikkaa jossa näky tapahtui, mutta sieltä löytyy vain suurikasa tuhkaa. Cemar haastaa kovaan ääneen, mutta mitään ei tapahdu.

Matkaa jatketaan kohti majataloa muiden lähes ohittaen Eohricin kokemuksen.

ma 8.9
Saavutaan Umek Innin vanhaan kaupunkiin. Muuri on kurjassa kunnossa. Kasvusto on vallannut alaa. Raunioituneissa taloissa näkyy tulia ja kulkijoita, joista osa erotetaan tiedustelijoiksi. Itse majatalo on tupaten täynnä ~150 paikalla / 120 paikkaa. Isäntä on kiireinen ja lähes töykeä tästä johtuen. Huoneita ei ole kuulemma vapaana, mutta tarjoamalla 8 gp Cemar saa tämän heittämään jonkun nykyisen asukkaan pihalle.

Syödään ja juodaan. Tarkkaillaan paikkaa ja onnenkantamoisen kautta havaitaan kulmapöydässä rääsyissä hahmo, joka silmät ovat violetit. Cemar pyrkii lähestymään tätä, mutta saa käskyn: ”Mene pois”, ja unohtaa koko kaverin olemassaolon - pysyvästi.

Majataloon sisään marssiin 8 sotilasta, joista yksi on levypanssaroitu ritari. Nämä puhuvat isännälle ja pian valtava ovimies soittaakin kongia ja vaatii kaikkia ulos varsin epäystävälliseen sävyyn. Oven taakse huomataan muodostetun 20 sotilaan kujan joka tutkii kaikkien poistujien miekat ja kasvot. Hetki pohditaan illuusiota, mutta tällöin kulmapöydän violettisilmäisen kaverin huomataan tekevän portaali ja kävelevän siitä. Cemar ei tätä näe, mutta muu ryhmä päättää rynnätä portaaliin vieden veljensä mukanaan.
"Real stupidity beats artificial intelligence every time."
- Terry Pratchett