Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Paths of the Damned / Vs: Päiväkirja
« Uusin viesti kirjoittanut Chev 07.11.18 - klo:21:47 »
9.8. aamu

Per Tosh teetalo - ryhmä aamuteellä osa suunnittelee ostoksia.

Ostoksia tehdään pitkään ja hartaasti ympäri markkinoita. Casamier häglasi kaikille hyvät diilit.
Tämän jälkeen palaamme juomaan iltapäiväteetä ja mietimme seuraavan yön majoituspaikkaa.

Pohdinta keskeytyy kun sisään astelee herroja tiedustelemaan de Rivellin ryhmää.
Pappi Ranulf lähetti miehet noutamaan meitä - ryhmämme seuraa witch huntereita hölkäten.

Saavumme Sigmarin temppelille. Alue vaikuttaa hiljaiselta, meidät ohjataan sisään ja siellä vasempaan sakastiin jossa meitä odottaa herrasmiehet nimeltään isä Ranulf ja isä Odo.
Ranulf nousee ja katsoo ystävällisesti silmiin, kiittää _kehysten_ palauttamisesta. Isä Odo on saanut huolestuttavan näyn: se oli kauheaa... kummun päällä oli valtava kivi. kumpu oli täynnä pääkalloja.. verta valui, maa tärisi, kumpu halkesi, esiin tuli mies mustassa haarniskassa.

Isä Ranulf rauhoittelee Odoa.

Vaskinen pääkallo on muinainen kaaoksen artifakti - tuokaa se tänne meille, yritämme sitten tuhota sen. Iso Odo lähtee teille mukaan "silmiksi". Suunta on syvälle Darkwaldin uumeniin. Apujoukkoja ei ole antaa, Sigmarin siunauksen ryhmä saa.

Isä Ranulf lupaa  hevoset ja "jotain apuja". Päätämme lähteä välittömästi - Isä Ranulf lähtee takahuoneesta noidan metsästäjien peruspakkauksen.
   - valkosipuli, hop. vaarna, vasara, 2x hop heittoveitsi, pyhäää vettä, 6 heal pot(4hp),purity shield

Odo pyytää Jocelyniä henkilökohtaiseksi oppaakseen, koska magian tuulet.

Ratsastamme ulos portista Jocelynin ja Odon johdolla ja matkapäivänä x Thrunborn tippuu satulasta kun hevonen säikähtää. Hevonen karkaa ja Otwin yrittää hakea hevosen takaisin, mutta ei onnistu. Isä Odo päättää toimia ja castaa rohkeuden majakan jolloin hevoset rauhoittuvat.



4. Päivä lähdön jäkeen - iltahämärä, aurinko laskenut. Isä Odo aistii että olemme lähellä.

Löydämme kiven ja pääkallokummun jossa on minotauri chanttailee. Hiivimme lähemmä ja ensimmäisen de Rivell chargaa minotaurin selkään jonka isokokoinen Minoan härkä hienosti parryaa. Minotaurin vastaisku on ankara - de Rivell on jo kuolemassa kun Fortuuna puuttuu peliin ja vain toinen minotaurin lyönti menee perille. Minotauri puhaltaa metalliseen torveensa taistelun tuoksinnassa. Lyöntejä vaihdetaan puolin ja toisin - vastustaja on niin pelottava että ranged tyypi jättävät taistelun mageille ja Otwininlle - Tristan ei uskalla herätä vaan nukkuu kolme tuntia.

Kun minotauri yrittää karkuun, Otwin tappaa hirviön.
Tutkimme aluetta tovin, Casamir otta talteen minotaurin sarvet ja Jocelyn löytää luiden alta oven.

Paikalle ilmaantuu petomies joka on selvästi suuremman joukon tiedustelija. Petomies puhaltaa torveen, ryhmämme yrittää saada ovea auki ja lopulta se aukeaakin ja siirrymme katakombeihin.

GM EDIT: Minotaurin torveen puhallus lisätty päiväkirjaan.
2
Paths of the Damned / Hahmolomakkeet (temp?)
« Uusin viesti kirjoittanut Chev 21.09.18 - klo:21:04 »
place holder
3
Paths of the Damned / Re: Päiväkirja
« Uusin viesti kirjoittanut Fungah 15.07.18 - klo:22:40 »
Syksy 8.8. aamupäivä

Pastori Dietrich luovuttaa kuljetettavaksi Sigmarin pyhän ikonin ja ryhmä lupautuu saattamaan muutaman sadan sodan jalkoihin jääneen pakolaisen joukkoa, ollen ainoat aseistauneet ja joilla on mitään haarniskaa päällään. Matkan kohteena on Middenheimin linnoituskaupunki, johon alueenpakolaisia on koottu.
Petomiesten hyökkäykset sekä vanhat vammat harventavat muutoinkin rähjäistä kulkuetta.

Middenheimin eteläporttia lähestyessä merkittävän taistelun jäljet ovat vielä selvästi näkyvissä. Muurit ja talot ovat romahtaneet ja palaneet. Ilmassa leijuu kuoleman haju. Portilla kulkuetta on vastassa Shalian papitar ja Joselin valikoituu puhenaiseksi. Ohjeeksi saadaan majoittua läheiseen Teetaloon. Tällä välin pakolaiskulkueessa on ryhmälle kiitokseksi kerätty merkittävä kolehti, joka yksissä tuumin päätetään lahjoittaa pakolaisten aseman parantamiseksi Shalian temppelin avustuksella. Papitar kiittää avokätisyydestä muutamilla varsin arvokkaan oloisilla lahjuksilla.

Teetalossa porukka ottaa huoneet ja ruokkii itsensä. Majatalon isäntä varoittaa alueen vaaroista ja ryhmä siirtyy kohti Sigmarin temppeliä kaupungin itäpuolella kulkien vain pääkatuja pitkin. Matkalla nähdään kuinka suurta tuhoa kaupunki on itseasiassa kohdannut. Viemäreitä myös tukitaan tukevasti, ehkä tulevan uuden hyökkäyksen varalta. Sigmarin pyhättö saa kaikki nöyrtymään kyyneleet silmissään, niin upea ilmestys tuo temppeli on.

Isä Morten ottaa vastaan ikonin tutkien teosta tarkasti. Tulkinnan mukaan kyse olisi erittäin vanhasta kääpiötyöstä. Palkaksi tuo aarteen perille toimittamisesta tarjotaan kultaa sekä Sigmarin kaulariipukset. Jotta aika ei kävisi pitkäksi päätetään etsiä jotain tekemistä. Garrisonin ilmoitustaulu voisi olla sopiva lähtökohta. Törmätään kuitenkin vanhan maailman byrokratiaan ja tuntuu että kukaan ei ole vastuussa mistään. Sinne tänne poukkoillessaan ryhmä tapaa kadulla erään herrasmiehen joka tarjoaa diiliä, josta ei kuulemma kannattaisi kieltäytyä. Siitä tietysti kieltäydytään. Kohtaamisen jälkeen Joselin huomaa tulleensa merkatuksi violettia valoa hehkuvalla taikamerkillä.

Viimein kaupungin tilapäisestä turvallisuudesta vastaava taho löytyy, Ulrich Schultzmann. Tämän miehet kuitenkin pidättävät joukon etsintäkuulutettuina vakavasta rikoksesta. Sigmarin temppelistä poistumisen jälkeen Isä Morten on löytynyt kuolleena. Ryhmä onnistuu puhumaan vartiopäällikölle järkeä ja tilanne raukeaisi, jos oikeat syylliset selvitetään. Ulrich luovuttaa kaikille lupalaput, joilla voi liikkua hieman vapaammin alueella. Joselinin tahrinut taikamerkki poistetaan ja joukko on vapaa suorittamaan tutkimuksia.

Rikospaikka on Isä Mortenin kirjahyllyjä pursuava työhuone. Uhri on vaipunut työpäytänsä päälle. Kaulassaan on pieni nuoli, joka on valmistettu warpstonesta. Kadulle avoimen ikkunan karmeissa on jonkin eläimen kynnen jälkiä. Kallisarvoinen ikoni ei ole enää huoneessa, mutta pöydällä on analyysi, jota Isä oli kuolemansa hetkellä ikonista tekemässä. Siitä käy ilmi, että ikonin kehykset ovat kuvaa nuoremmat ja tarpeettoman leveät, joten kuvasta on niillä peitetty jotain.

Nämä tiedot viedään Ulrichille, joka kehoittaa kaikki kellariin. Kirjastonhoitaja tuo paikalle paketteja, joissa on samanlaisia warpstonekärkisiä nuolia. Kaikki ovat tuoreilta murhapaikoilta. Murhatuiksi ovat tulleet Isä Morten - Sigmarin kuraattori, Collegium Theologicaniumin vartiomies, tunnistamaton henkilö kääpiöinsinöörikillan edessä. Rottamiehet ovat vyöryneet viemäriverkostosta ja niiden osallisuudesta murhiin on vahvoja viitteitä.

Insinöörikiltaa ei pääse tutkimaan, koska natsat ei riitä, ja Thrunbor jää kärkkymään, josko jotakuta voisi kuulustella. Matkalla Teologiseen Otwin huomaa käden, jolla irroitti Isä Mortenin surmanneen nuolen, hehkuvan oudiosti. Viereiseen raunioon ilmaantuu haamu, joka viittilöi luokseen. Otwin seuraa kuvajaista ja putoaa vanhaan kellariin. Paikassa on tuore hauta. Haudasta kaivetaan esiin kaulan vammaan menehtynyt kolmekymppinen nainen. Naapurit arvelevat naisen olleen talossa yksin asunut rouva Hildrud, jonka mies ja lapsi ovat kuolleet jo aiemmin. Leski on omistanut suuren sahan kaupungin liepeiltä. Vainaja kuljetetaan Morrin temppelin edustalle jatkokäsittelyyn. Tuntemattoman miehen ruumis on jo toimitettu tänne ja haudattu erikoismenoin, ei poltettu. Haudalla on vain kirjaimet O.F.

Teologiakoululla tutkimukset eivät etene, sillä mitään ei ilmeisesti ole anastettu. Thrunbor  liittyy muuhun seurueeseen ja jatkoa mietitään. Siirrytään takaisin garrisoneihin, jossa selviää tuon tuntemattoman uhrin henkilöllisyys. Hän on nimeltään Gerhard ja hän on kuulunut salaiseen Ordo Fidelius -järjestöön Sigmarin temppelissä. He ovat omistautuneita noidan metsästäjiä. Uhri on ollut peitetehtävissä soluttautumassa.

Syksy 8.-9.8. keskiyö

Yöllä miehet kutsutaan aseisiin ja selviää, että Rottamiehet ovat tehneet hyökkäyksen. Torjuntavoiton varmistamiseksi, vapaaehtoinen joukko määrätään varmistamaan se viemärialue, josta hyökkäys on tehty. Käytävillä on myrkyllisiä sammalia, myrkyllisiä kiehuviä eritteitä sekä pitkä lista ripoteltuja tavaroita [x,x,x,x,x,x,x,x,x,x,x,x,x,x,x]. Vartiossa oleva rottamies yllätetään ja saadaan hengiltä ääneti. Seuraavassa osittain sortuneessa luolassa kohdataan lisää ylisuuria jyrsijöitä. Huolimatta raskaasta aseistuksesta, jota rotilla on, ne saadaan nujerrettua. Ainoastaan yksi onnistuu pakenemaan maagiseen myrkkypilveen. Äkkiä havaitaan, että eliminoidut rottamihet ovat paiseruton saastuttamia ja ainakin Otwin on tartunnan jo onnistunut saamaan, vakavan vamman lisäksi. Peremmällä tunnelissa tavataan muutama mutantti, jotka saadaan houkuteltua kalterien välistä paistavan auringon valoon, joka ne tuhoaa. Paikalta löytyy myös Pyhän ikonin kehykset, jotka aiotaan palauttaa Sigmarin temppeliin.
4
Paths of the Damned / Handouts
« Uusin viesti kirjoittanut samuk 24.06.18 - klo:19:18 »
Placeholder.
5
Paths of the Damned / Päiväkirja
« Uusin viesti kirjoittanut samuk 24.06.18 - klo:19:18 »
Placeholder.
6
Kuvastin / Re: Pelipäivät
« Uusin viesti kirjoittanut samuk 20.03.18 - klo:12:30 »
La 15.4. klo 12-22.
7
Kuvastin / Re: Pelipäiväkirja
« Uusin viesti kirjoittanut samuk 20.03.18 - klo:12:29 »
Sessio #3
IRL: 19.3.2018
IG: 3. aika to 4.9.5921

Aamun sarastuksen antaessa vielä odottaa itseään ryhmä kokoaa varusteet ja lastaa muonaa pidemälle matkalle. Aloitetaan ratsastus pitkin Mustaa tietä kohti Umak Inniä. Ensimmäinen päivä venytetään pitkäksi ja leiripaikaksi tulee näin Ikimetsän vieressä sijaitseva matkalaavu. Leiriä valmistellaan ja Relek lähtee metsästämään ruokaa. Pian ryhmän ohittaa äkillinen ja voimakas tuulenvire, joka päättyy pian puiden rytinään ja tantereen huomattavaan tömähdykseen. Cemar tuntee tarvetta katsella jotakin Relekin kautta. Hän näkeekin metsää laonneena pitkältä matkalta.

Asiaa päätetään lähteä tutkimaan. Metsään syntyneen vaon päästä löytyy 6 metriä halkaisijaltaan olevan kiven päällä Relek syömässä verisesti hirveä. Cemar on näkevinään kivessä selvän kämmenenjäljen. Mieleen palaa vanha lichin ajoilta oleva legenda kolmesta veljeksestä. Muu ryhmä ei täysin vakuutu asiasta ja kaikki palaavat leirille.

pe 5.9.
Sarastuksen koittaessa ryhmä jatkaa matkaa. Edessä on pitkä päivä ja tovi ennen illan hämärää hevoset pysähtyvät tielle paikoilleen. Ne vaikuttavat olevan lumouksen vallassa. Cemar turvaa jälleen Relekin poikkeavaan näkökykyyn ja havaitsee heitä lähestyvän oudon mustekalapäisen humanoidin (elder brood, cthugan). Tämä on luultavasti hevosten tilan takana. Pyritään pakoon rikkomalla hevosten lumous kivulla. Nonalyn onnistuu tässä hyvin ja ottaa kyytiinsä Cemarin, mutta Eohric ja tämän kyydissä ollevan Bet?anin hevonen pillastuu ja lähtee päinvastaiseen suuntaan. Jälkimmäiset sankarit hyppäävät hevosen selästä. Eohric laskeutuu tyylillä, mutta Bet?an putoaa päälleen ja jää verisenä hämillään tielle makaamaan. Otus syöksyy tämän kimppuun (jota kukaan ei näe) ja myrkyttää uhrinsa. Muut ryntäävät auttamaan siskoaan. Vain hetken empiessä Bet?an lyö druidisauvansa taikavarstossa olevalla hammerstaffilla otuksen kertaiskulla hengiltä.

Juuri kun tilanne näyttää rauhoittuneen otus muuttuu kupliksi ja räjähtää itiöiksi. (Rahulia ei ole pian enää kenelläkään.) Muiden onnistuessa välttää itiöiden kurja tranformaatio keinolla tai toisella hevosparka altistuu tälle. Se surmataan empimättä, mutta tästä seuraa uusi kuplapilvi ja edelleen toinen itiöräjähdys. Bet?an on altistua tälle, mutta Ilouran hartaana seuraajana kokee hetkellisen ihmeen tuulenvireen siirtäessä itiöpilven kauas loitommalle ja puhdistuen itsestään syttyväsä tulessa.

Rauhoitutaan tovi ja arvioidaan tilannetta. Päätetään pyrkiä sisarusjakamisen kautta Umak Innille Bet?anin peuranjuoksulla, mutta taikuuden tuulet eivät ole tässä suotuisia ryhmälle. Seuraa katastrofaalinen epäonnistuminen joka vie Cemarin kyvyt päiväksi ja Bet?anin kahdeksi.

Päätetään ryhmän tarvitsevan pitkää lepoa ennen matkan jatkamista jalkaisin. Siirrytään hieman syrjempään tieltä ja tehdään mahdollisimman hyvä leiri. Rlekein silmin Cemar näkee kaukaisuudessa kolme tänne asti näkyvää valtavaa (Tolkienmaista) jättiläistä hutkimassa toisiaan ja välillä paiskomassa jättiläismäisiä kiviä mittelössään. Muut ovat hieman epäuskoisia asian tiimoilta.  Cemar kehottaa kaikkia pysymään leirissä ja välttämään tekemästä mitään.

su 7.9.
Eohric ja Bet?an eivät jaksa pysyä aloillaan useaa päivää ja lähtevät samoilemaan etsien ruokaa. Eohric törmääkin outoon näkyyn. Kolme suurbasiliskia päät siististi irti leikattuina ja näiden vieressä humanoidimainen olento, jonka muotoa on vaikea silmin hahmottaa. Kädessä tällä on energiamiekka ja pistävän violetit silmät. Tämä olento, jota Eohric pitää jumalallisena, ei ole kovin tyytyväinen ryhmän täällä olemiseen. Hän sanoo näiden olevan velvoitettuja jatkamaan matkaansa ja hyvitykseksi (ei selviä mistä?) etsivän rauniokaupungin lähistöllä sijaitsevan luolan, jossa Hydrasta sikiää suurbasiliskeja. Hydra on surmattava. Ryhmää kielletään myös palaamasta samaa reittiä (tietä?) ja kaiken päälle kaikkeen annetaan aikaa 7 päivää.

Eohricin palatessa leiriin muu ryhmä on vaihteeksi epäuskoisia. Käydään katsomassa paikkaa jossa näky tapahtui, mutta sieltä löytyy vain suurikasa tuhkaa. Cemar haastaa kovaan ääneen, mutta mitään ei tapahdu.

Matkaa jatketaan kohti majataloa muiden lähes ohittaen Eohricin kokemuksen.

ma 8.9
Saavutaan Umek Innin vanhaan kaupunkiin. Muuri on kurjassa kunnossa. Kasvusto on vallannut alaa. Raunioituneissa taloissa näkyy tulia ja kulkijoita, joista osa erotetaan tiedustelijoiksi. Itse majatalo on tupaten täynnä ~150 paikalla / 120 paikkaa. Isäntä on kiireinen ja lähes töykeä tästä johtuen. Huoneita ei ole kuulemma vapaana, mutta tarjoamalla 8 gp Cemar saa tämän heittämään jonkun nykyisen asukkaan pihalle.

Syödään ja juodaan. Tarkkaillaan paikkaa ja onnenkantamoisen kautta havaitaan kulmapöydässä rääsyissä hahmo, joka silmät ovat violetit. Cemar pyrkii lähestymään tätä, mutta saa käskyn: ?Mene pois?, ja unohtaa koko kaverin olemassaolon - pysyvästi.

Majataloon sisään marssiin 8 sotilasta, joista yksi on levypanssaroitu ritari. Nämä puhuvat isännälle ja pian valtava ovimies soittaakin kongia ja vaatii kaikkia ulos varsin epäystävälliseen sävyyn. Oven taakse huomataan muodostetun 20 sotilaan kujan joka tutkii kaikkien poistujien miekat ja kasvot. Hetki pohditaan illuusiota, mutta tällöin kulmapöydän violettisilmäisen kaverin huomataan tekevän portaali ja kävelevän siitä. Cemar ei tätä näe, mutta muu ryhmä päättää rynnätä portaaliin vieden veljensä mukanaan.
8
Kuvastin / Re: Pelipäiväkirja
« Uusin viesti kirjoittanut samuk 20.02.18 - klo:14:38 »
Sessio #2
IRL: 19.2.2018
IG: 3. aika ti 2.9.5921

Hevoset viedään talille ja suunnataan satamaan. Kohteena on majatalo niemeltään Kuparipannu. Matkalla alkaa tihuttamaan vettä ja sade tuntuu yltyvän. Majatalo onkin tupaten täynnä. Isäntä ottaa kuninkaan miehet silti kernaasti vastaan. Syödään tuoretta kalakeittoa ja juodaan kolpakolliset alea ja vahvaa siideriä. Vanha merikarhu tulee heittämään läpää ja kuolaa Bet?anin perään. ?Yllättäen? tämä nukahtaa syvään uneen, kuin sammuneena. Kukaan ei aluksi tunnu ragoivan tilanteseen mitenkään. Sitten lähipöydästä nousee luisevan laiha mies ja kertoo vievänsä ystävänsä ?Svenin? turvaan. Mies on raskas, joten hän pyytää apuun toisen huteran keski-ikäisen miehen. Näiden viedessä miestä ovesta havahdutaan siihen, että tuskin olivatkaan miehen tuttuja. Lähdetään miesten perään.

Kadulla ei näy melko vilkkaasta satamaliikenteestä huolimatta Sveniä saattajineen. Hajaannutaan kahteen ryhmään. Länteen suuntaava ryhmä havaitsee Svenin makaavan kujalla ja toisen hänen auttajansa takavarikoivan uhrin omaisuutta. Toinen auttaja on jo ottanut saaliinsa ja on luikkimassa pois. Bet?anin pidättelevä laulu pysäyttää pakenijan Eohricin nostaessa uhrin äärellä yhä häärivän hiipparin seinälle. Kuullaan vakioselitys 3B suuresta ruokittavasta perheestä ja raskaista veroista. Jokunen ohikulkija noteerasi taian, mutta auktoriteetin käyttö (joka alkaa luonnistumaan vallan hyvin itse kultakin) saa joukon hajaantumaan. Ryhmä käy sisäisen väännön siitä mitä rikollisille tehdään. Eohric saa kaikki lopulta lähtemään viemään miehiä tyrmään.

Toinen miehistä puhuu paljon ja lupaa kertoa merkittäviä asioita, mikäli hänet vapautetaan ja syytteistä luovutaan. Höpöttäjä vaikenee toisen keski-ikäisen vangin sähähtäessä tälle: ?Silesh!? Hän myös onnistuu antamaan sormimerkin kahdelle kujakolille, jotka luikkivat aravatkin raportoimaan tilanteesta jollekin ylemmälle taholle. Kuulustellaan vankeja, mutta kova puhuu väännön jälkeen joskin ehtona on toisen miehen kuolema. Järjestetään phatasam-show ?murhasta? ja se menee mieheen täydestä. (Uniloitsussa kävi kyllä jotakin hämärää.) Hän kertoo Hecotrista ja lupaa johdattaa ryhmän tämän luokse. Sateen piiskatessa soihtuja lähdetään kohti hämyistä kaupunginosaa (myöh. Hämylä).

Matkalla törmätään militiavartioon. Vanki laulaa näille kumppaninsa surmasta ja kertoo tuntevansa kaartin kapteeni Novakin. Rauhallisesti militiakaarti kysyy ehtiikö ryhmä lähteä tarkastamaan vankinsa väitteen. Asia tarkastetaan ja täältä löytyy kaveri kuorsaamassa. Vanki on pahassa liemessä. Relekin näyttäminen saa hänet laskemaan alleen ja nyt alkaa tulla tekstiä Hectorista ja tämän pienestä joukosta Hämylässä. Hän tietää sotatarvikkeita kuljetetun salaa von Ashan suvun (Gendaelin yksi merkittävä perhe) kauppiaiden toimesta. Matka ei kuulemma ole ?puolta tietä kummempi?. Tästä päätellään yhden mahdollisen paikan voudin joukoille olevan Vanha kaupunki (nykyinen Umakin majataloa ympäröivä asutus Mustan tien varrella). Asiaan mainitaan liittyvän myös Musta torni ?Ahrepolek?. Päätetään palata parakeille kertomaan asiasta kapteeni Duncanille.

Ke 3.9.
(Yö jatkuu.) Ryhmän onneksi Duncanin kaarti on yövuorossa. Asia selvitetään ja Duncan vihjaa epäilleensä jotakin muita kapteeneja kohtaan. Novakin nimi vaikutti silti yllättävän hänet. Hän antaa ryhmälle yrttipussin ja kysyy jaksavat nämä lähteä yöoperaatioon. Saatuaan myöntävän vastauksen hän katoaa ovesta.

Kukin ryhmän jäsen neljänneksen Duncanin miehistä komentoonsa (10 sotilasta). Suuntana on Hämylä ja tarkoitus yöllisellä yllätysiskulla savustaa Hector esiin. Duncan ottaa itselleen eteläportila matkalla lisäksi 50 miehen militiakaartin komentoonsa (reserviin). Näin lähes satapäinen joukko iskee Hämylän slummiin. Onnetar on suopea. Heti ensimmäisten ovien sisään potkimisen jälkeen Cemarin joukko yllättää Hectorin miehineen yöpuulta. Hector ja kuusi hänen miestään saadaan vangittua. Viisi miestä pääsee pakoon. Omat tappiot rajoittuvat yhden sotilaan saamaan arpeen, jota hän nyt ylpeänä ?veteraanina? pääsee esittelemään.

Palataan parakeille ja Duncan asettaa miehensä vartioimaan omaa toimistoaan. Kaksi lähettiä lähtee matkaan. Pian paikalle saapuu itse kuningas Kaekin ?suojelija? Jumo (42 v) ja tämän mukana purppuraan viittaan (jonka reunoja koristavat hopeiset riimut) sonnustautunut velho Tolah sekä neljä henkivartijaa. Aluksi ryhmää ei pyydetä sisään, mutta kun heidät lasketaan sinne syntyy eteisessä odottamaton tilanne. Velko on ilmeisesti arkkimaagi ja kyselee Cemarin taidoista. Relek nousee puheeksi ja tämä otetaan esiin. Tällöin huone alkaa lämpiämään huomattavasti. Vain kuningas ja Tolah näyttävät olevan tälle imuuneja. Jopa Duncan perääntyy toimistoonsa, jossa kuninkaan henkivartijatkin ovat. Rlekek (kronikkamme sankari) täppää sisarusten manaan ja tekee suojakehän lohikäärmeitä vastaan. Pian Tolahin taakse ilmaantuukin pieni (mutta muinainen) eteerinen tulilohikäärme, joka mittelee katsetasolla Relekin suojan kanssa. Lopulta lohikäärme perääntyy. Ryhmä (ja arvaten Duncan) on varsin hämillään. Lohikäärmeen nimi on kuulemma Ilah ja se on kai Tolahin familiar ? asiaa ei käsitellä kovin kattavasti.

Siirrytään kuulustelemaan Hectoria. Tämä ei puhu paljoakaan ja vaikuttaa olevan huumattu. Kovan painostuksen ja Bet?anin lumoavien laulujen ansiosta hänestä saadaan irti (todennäköisesti) melko luottavaa tietoa. Hector on varma siitä, että kuolee pian. Hän on itse asiassa melko varma siitä, että kaikki kuolevat pian. Hän ei kiellä Vanhan kaupungin olevan mahdollisesti paikka, missä voudin joukot olisivat. Kaupunki tärähtää kerran oudosti ja Tolah katoaa jättäen jälkeensä vain kaapunsa. Kuningas on tästä hämillään ja kaarti on valmis toimimaan. Mitään tätä selittävää ei tapahdu. Hector jatkaa puhettaan kaiken lopusta. Cemarin näyttäessä tälle kauhuilluusioita kaaoshuratsta Hector alkaa puhumaan pelokkaasti siansaksaa koiralle. Illuusion kadottua hän puhuu kuolemasta (Klysus?) melko fanaattiseen sävyyn ja vilkuilee pelokkaasti huoneen kulmia. Aamun sarastukseen on vielä tunteja.
9
Kuvastin / Pelipäivät
« Uusin viesti kirjoittanut samuk 05.02.18 - klo:15:06 »
Sessio 1
su 4.2.2018 klo 12-22

Sessio 2
ma 19.2. klo 17-22

Sessio 3
su 4.3. klo 12-22

Jatkosessiot sovitaan erikseen tarvittaessa.
Sivuja: [1] 2 3 ... 10