Kirjoittaja Aihe: Päiväkirja  (Luettu 524 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

samuk

  • Ylläpitäjä
  • Rekisteröitynyt
  • *
  • Viestejä: 6565
  • Karma: 267
    • Eru
Päiväkirja
« : 24.06.18 - klo:19:18 »
Placeholder.
"Real stupidity beats artificial intelligence every time."
- Terry Pratchett

Fungah

  • Kunniajäsen
  • Rekisteröitynyt
  • *
  • Viestejä: 35
  • Karma: 33
Re: Päiväkirja
« Vastaus #1 : 15.07.18 - klo:22:40 »
Syksy 8.8. aamupäivä

Pastori Dietrich luovuttaa kuljetettavaksi Sigmarin pyhän ikonin ja ryhmä lupautuu saattamaan muutaman sadan sodan jalkoihin jääneen pakolaisen joukkoa, ollen ainoat aseistauneet ja joilla on mitään haarniskaa päällään. Matkan kohteena on Middenheimin linnoituskaupunki, johon alueenpakolaisia on koottu.
Petomiesten hyökkäykset sekä vanhat vammat harventavat muutoinkin rähjäistä kulkuetta.

Middenheimin eteläporttia lähestyessä merkittävän taistelun jäljet ovat vielä selvästi näkyvissä. Muurit ja talot ovat romahtaneet ja palaneet. Ilmassa leijuu kuoleman haju. Portilla kulkuetta on vastassa Shalian papitar ja Joselin valikoituu puhenaiseksi. Ohjeeksi saadaan majoittua läheiseen Teetaloon. Tällä välin pakolaiskulkueessa on ryhmälle kiitokseksi kerätty merkittävä kolehti, joka yksissä tuumin päätetään lahjoittaa pakolaisten aseman parantamiseksi Shalian temppelin avustuksella. Papitar kiittää avokätisyydestä muutamilla varsin arvokkaan oloisilla lahjuksilla.

Teetalossa porukka ottaa huoneet ja ruokkii itsensä. Majatalon isäntä varoittaa alueen vaaroista ja ryhmä siirtyy kohti Sigmarin temppeliä kaupungin itäpuolella kulkien vain pääkatuja pitkin. Matkalla nähdään kuinka suurta tuhoa kaupunki on itseasiassa kohdannut. Viemäreitä myös tukitaan tukevasti, ehkä tulevan uuden hyökkäyksen varalta. Sigmarin pyhättö saa kaikki nöyrtymään kyyneleet silmissään, niin upea ilmestys tuo temppeli on.

Isä Morten ottaa vastaan ikonin tutkien teosta tarkasti. Tulkinnan mukaan kyse olisi erittäin vanhasta kääpiötyöstä. Palkaksi tuo aarteen perille toimittamisesta tarjotaan kultaa sekä Sigmarin kaulariipukset. Jotta aika ei kävisi pitkäksi päätetään etsiä jotain tekemistä. Garrisonin ilmoitustaulu voisi olla sopiva lähtökohta. Törmätään kuitenkin vanhan maailman byrokratiaan ja tuntuu että kukaan ei ole vastuussa mistään. Sinne tänne poukkoillessaan ryhmä tapaa kadulla erään herrasmiehen joka tarjoaa diiliä, josta ei kuulemma kannattaisi kieltäytyä. Siitä tietysti kieltäydytään. Kohtaamisen jälkeen Joselin huomaa tulleensa merkatuksi violettia valoa hehkuvalla taikamerkillä.

Viimein kaupungin tilapäisestä turvallisuudesta vastaava taho löytyy, Ulrich Schultzmann. Tämän miehet kuitenkin pidättävät joukon etsintäkuulutettuina vakavasta rikoksesta. Sigmarin temppelistä poistumisen jälkeen Isä Morten on löytynyt kuolleena. Ryhmä onnistuu puhumaan vartiopäällikölle järkeä ja tilanne raukeaisi, jos oikeat syylliset selvitetään. Ulrich luovuttaa kaikille lupalaput, joilla voi liikkua hieman vapaammin alueella. Joselinin tahrinut taikamerkki poistetaan ja joukko on vapaa suorittamaan tutkimuksia.

Rikospaikka on Isä Mortenin kirjahyllyjä pursuava työhuone. Uhri on vaipunut työpäytänsä päälle. Kaulassaan on pieni nuoli, joka on valmistettu warpstonesta. Kadulle avoimen ikkunan karmeissa on jonkin eläimen kynnen jälkiä. Kallisarvoinen ikoni ei ole enää huoneessa, mutta pöydällä on analyysi, jota Isä oli kuolemansa hetkellä ikonista tekemässä. Siitä käy ilmi, että ikonin kehykset ovat kuvaa nuoremmat ja tarpeettoman leveät, joten kuvasta on niillä peitetty jotain.

Nämä tiedot viedään Ulrichille, joka kehoittaa kaikki kellariin. Kirjastonhoitaja tuo paikalle paketteja, joissa on samanlaisia warpstonekärkisiä nuolia. Kaikki ovat tuoreilta murhapaikoilta. Murhatuiksi ovat tulleet Isä Morten - Sigmarin kuraattori, Collegium Theologicaniumin vartiomies, tunnistamaton henkilö kääpiöinsinöörikillan edessä. Rottamiehet ovat vyöryneet viemäriverkostosta ja niiden osallisuudesta murhiin on vahvoja viitteitä.

Insinöörikiltaa ei pääse tutkimaan, koska natsat ei riitä, ja Thrunbor jää kärkkymään, josko jotakuta voisi kuulustella. Matkalla Teologiseen Otwin huomaa käden, jolla irroitti Isä Mortenin surmanneen nuolen, hehkuvan oudiosti. Viereiseen raunioon ilmaantuu haamu, joka viittilöi luokseen. Otwin seuraa kuvajaista ja putoaa vanhaan kellariin. Paikassa on tuore hauta. Haudasta kaivetaan esiin kaulan vammaan menehtynyt kolmekymppinen nainen. Naapurit arvelevat naisen olleen talossa yksin asunut rouva Hildrud, jonka mies ja lapsi ovat kuolleet jo aiemmin. Leski on omistanut suuren sahan kaupungin liepeiltä. Vainaja kuljetetaan Morrin temppelin edustalle jatkokäsittelyyn. Tuntemattoman miehen ruumis on jo toimitettu tänne ja haudattu erikoismenoin, ei poltettu. Haudalla on vain kirjaimet O.F.

Teologiakoululla tutkimukset eivät etene, sillä mitään ei ilmeisesti ole anastettu. Thrunbor  liittyy muuhun seurueeseen ja jatkoa mietitään. Siirrytään takaisin garrisoneihin, jossa selviää tuon tuntemattoman uhrin henkilöllisyys. Hän on nimeltään Gerhard ja hän on kuulunut salaiseen Ordo Fidelius -järjestöön Sigmarin temppelissä. He ovat omistautuneita noidan metsästäjiä. Uhri on ollut peitetehtävissä soluttautumassa.

Syksy 8.-9.8. keskiyö

Yöllä miehet kutsutaan aseisiin ja selviää, että Rottamiehet ovat tehneet hyökkäyksen. Torjuntavoiton varmistamiseksi, vapaaehtoinen joukko määrätään varmistamaan se viemärialue, josta hyökkäys on tehty. Käytävillä on myrkyllisiä sammalia, myrkyllisiä kiehuviä eritteitä sekä pitkä lista ripoteltuja tavaroita [x,x,x,x,x,x,x,x,x,x,x,x,x,x,x]. Vartiossa oleva rottamies yllätetään ja saadaan hengiltä ääneti. Seuraavassa osittain sortuneessa luolassa kohdataan lisää ylisuuria jyrsijöitä. Huolimatta raskaasta aseistuksesta, jota rotilla on, ne saadaan nujerrettua. Ainoastaan yksi onnistuu pakenemaan maagiseen myrkkypilveen. Äkkiä havaitaan, että eliminoidut rottamihet ovat paiseruton saastuttamia ja ainakin Otwin on tartunnan jo onnistunut saamaan, vakavan vamman lisäksi. Peremmällä tunnelissa tavataan muutama mutantti, jotka saadaan houkuteltua kalterien välistä paistavan auringon valoon, joka ne tuhoaa. Paikalta löytyy myös Pyhän ikonin kehykset, jotka aiotaan palauttaa Sigmarin temppeliin.

Chev

  • Päävalvoja
  • Rekisteröitynyt
  • *
  • Viestejä: 160
  • Karma: 74
Vs: Päiväkirja
« Vastaus #2 : 07.11.18 - klo:21:47 »
9.8. aamu

Per Tosh teetalo - ryhmä aamuteellä osa suunnittelee ostoksia.

Ostoksia tehdään pitkään ja hartaasti ympäri markkinoita. Casamier häglasi kaikille hyvät diilit.
Tämän jälkeen palaamme juomaan iltapäiväteetä ja mietimme seuraavan yön majoituspaikkaa.

Pohdinta keskeytyy kun sisään astelee herroja tiedustelemaan de Rivellin ryhmää.
Pappi Ranulf lähetti miehet noutamaan meitä - ryhmämme seuraa witch huntereita hölkäten.

Saavumme Sigmarin temppelille. Alue vaikuttaa hiljaiselta, meidät ohjataan sisään ja siellä vasempaan sakastiin jossa meitä odottaa herrasmiehet nimeltään isä Ranulf ja isä Odo.
Ranulf nousee ja katsoo ystävällisesti silmiin, kiittää _kehysten_ palauttamisesta. Isä Odo on saanut huolestuttavan näyn: se oli kauheaa... kummun päällä oli valtava kivi. kumpu oli täynnä pääkalloja.. verta valui, maa tärisi, kumpu halkesi, esiin tuli mies mustassa haarniskassa.

Isä Ranulf rauhoittelee Odoa.

Vaskinen pääkallo on muinainen kaaoksen artifakti - tuokaa se tänne meille, yritämme sitten tuhota sen. Iso Odo lähtee teille mukaan "silmiksi". Suunta on syvälle Darkwaldin uumeniin. Apujoukkoja ei ole antaa, Sigmarin siunauksen ryhmä saa.

Isä Ranulf lupaa  hevoset ja "jotain apuja". Päätämme lähteä välittömästi - Isä Ranulf lähtee takahuoneesta noidan metsästäjien peruspakkauksen.
   - valkosipuli, hop. vaarna, vasara, 2x hop heittoveitsi, pyhäää vettä, 6 heal pot(4hp),purity shield

Odo pyytää Jocelyniä henkilökohtaiseksi oppaakseen, koska magian tuulet.

Ratsastamme ulos portista Jocelynin ja Odon johdolla ja matkapäivänä x Thrunborn tippuu satulasta kun hevonen säikähtää. Hevonen karkaa ja Otwin yrittää hakea hevosen takaisin, mutta ei onnistu. Isä Odo päättää toimia ja castaa rohkeuden majakan jolloin hevoset rauhoittuvat.



4. Päivä lähdön jäkeen - iltahämärä, aurinko laskenut. Isä Odo aistii että olemme lähellä.

Löydämme kiven ja pääkallokummun jossa on minotauri chanttailee. Hiivimme lähemmä ja ensimmäisen de Rivell chargaa minotaurin selkään jonka isokokoinen Minoan härkä hienosti parryaa. Minotaurin vastaisku on ankara - de Rivell on jo kuolemassa kun Fortuuna puuttuu peliin ja vain toinen minotaurin lyönti menee perille. Minotauri puhaltaa metalliseen torveensa taistelun tuoksinnassa. Lyöntejä vaihdetaan puolin ja toisin - vastustaja on niin pelottava että ranged tyypi jättävät taistelun mageille ja Otwininlle - Tristan ei uskalla herätä vaan nukkuu kolme tuntia.

Kun minotauri yrittää karkuun, Otwin tappaa hirviön.
Tutkimme aluetta tovin, Casamir otta talteen minotaurin sarvet ja Jocelyn löytää luiden alta oven.

Paikalle ilmaantuu petomies joka on selvästi suuremman joukon tiedustelija. Petomies puhaltaa torveen, ryhmämme yrittää saada ovea auki ja lopulta se aukeaakin ja siirrymme katakombeihin.

GM EDIT: Minotaurin torveen puhallus lisätty päiväkirjaan.
« Viimeksi muokattu: 08.11.18 - klo:12:46 kirjoittanut samuk »
"Wovon man nicht sprechen kann, darüber muß man schweigen."
Ludwig Wittgenstein